maanantai 27. marraskuuta 2017

Storm Sisters: Hyiset mainingit

Mintie Dasin Storm Sisters- sarjan toinen osa Hyiset mainingit tuli luettua aika äkkiä.


Edellisestä osasta tutut tyttömerirosvot Charlie, Sadie, Raquel, Liu ja Ingela ovat saaneet kuulla, että heidän vanhempansa ovat ehkä elossa. He lähtevät yhdessä ensin Tanskaan johtolankojen perässä ja sieltä kohti pohjoista Jäämerelle saakka. Ja mitä he löytävätkään? Entä kuka on salaperäinen kreivitär?

Tää kirja oli kyllä hyvä jatko ekalle osalle. Ehkä vähän rauhallisempi tahdiltaan, mutta käänteitä silti riitti. Kirjan loputtua ihan ärsytti, ettei oo jo seuraavaa osaa käsissä.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Valtavan ihana

Valtavan ihana on Hanna Kinnusen ja Aino-Kuutamo Uusitorpan kirja naisen kehosta ja ajatuksista sen suhteen. Ajattelin kirjaan tarttuessani, että se on kehopositiivisuuskirja ja se mut sai just tarttumaan tähän kirjaan.



Kirjan lukeminen ei oikein tahtonut sujua. Ihmettelin, että mikä tässä nyt on niin vaikeaa, ku tää aihehan on hyvä ja positiivinen. Sitten luin Nettasays- blogista kirja-arvostelun tästä kirjasta ja tajusin. Netta sanoitti mun ajatukset täysin. Kirja oli mulle pettymys. Jäi semmonen olo, että kaikki negatiivisuus on peitelty mukarealismiin, ku haukuttiin omaa kehoa ja se torppasi täysin yritykset positiiviseen suuntaan. Esimerkiksi jos verrataan omia alleja Dumbon korviin realistisena ajatuksena ja sitten kerrotaan, että mutta mitä väliä, hyvät ne silti on, ni ei mun mielestä mee niinku pitää kuitenkaan.

Harmittaa kovasti tää, koska kirjan ajatus on hyvä. Toteutus vaan ei ollu toimiva. Odotinko liikaa?

 Jotain pelasti kuitenkin kirjan lopussa oleva osio, jossa oli energiaterapeutti Marianna Soverin ajatuksia. Soverin ajatusten takia kirja ei oo ihan katastrofi.

Muita tän kirjan lukeneita? Muita mielipiteitä?

tiistai 21. marraskuuta 2017

Lukematta jääneet klassikot

Nappasin idean tähän postaukseen Kirjojen pyörteissä- blogista. Itsellänikin näitä kirjoja, joita en syystä taikka toisesta oo lukenut, on monia. Kyllä sitä lukutoukkana joskus tuntee jopa syyllisyyttä siitä, ettei oo lukenu klassikoita tai muuten tosi suosittuja kirjoja.

Tässäpä siis mun kymmenen kohdan lista klassikoista, joita en oo lukenu, enkä vaan saa luettua, vaikka osa kiinnostaakin.



1. Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen

Sinuhe on siinä rajalla, että kiinnostaako. 


2. Leo Tolstoi: Anna Karenina

Tää kiinnostais mua. En oo vaan saanu tartuttua.


3. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Mulla on ennakkoluuloja Austenia kohtaan, myönnän.


4. Margaret Mitchell: Tuulen viemää

Kuuluisa rakkaustarina. Ei oo kiinnostanu tarpeeksi, että alkaisin lukea.


5.Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Pohjantähden alla kolminen osineen tuntuu pelottavilta tiiliskiviltä.




6. Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani ja Emily Bronte: Humiseva harju

Näistä kahdesta kirjasta taitaa olla elokuvatkin. En oo kattonu ees elokuvia.


7. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

Oon kuullu kehuja tästä niin kauniina ja hyvänä kirjana. Pitäis ehkä tutkia tarkemmin.


8. Sofi Oksanen: Puhdistus

Tää ei vaan nappaa, kuten ei Oksasen muutkaan kirjat.


9. Elias Lönnrot: Kalevala

Jotenkin Kalevalan runomitta ei yhtään innosta tarttumaan tähän. Koirien Kalevala taitais olla se mun jutut.


10. William Golding: Kärpästen herra

Muistan, että lukiossa luokkakaveri teki tästä kirjasta esitelmän ja silloin heräs kiinnostus tähän kirjaan. Silti en oo vieläkään lukenut.



Löysin myös 100 kirjan listauksen klassikoista, jotka pitäisi lukea jokaisen. Paljon on kyllä lukeamatta klassikkoja! Jostain syystä ne ei vaan kiinnosta. Ehkä se on se, että ku ne pitäis/kuuluis lukea koska yleissivistys.

 Sama epäkiinnostavuus on myös erilaisia palkittuja kirjoja kohtaan. Ennakkoluuloinen oon. Ei ne palkitut ja suositut kirjat voi olla hyviä, koska niistä tykätään. Kummallinen ajatusmalli mulla tässä asiassa.

Mitä teillä on lukematta?

lauantai 18. marraskuuta 2017

Tule tapaamaan minua rannalle

Hilary Boydin kolmas suomennettu kirja on Tule tapaamaan minua rannalle.


Karenia kiukuttaa suuresti aviomiehensä, joka on alkoholisti ja pompottaa häntä kuin haluaa. Mitta alkaa olla täysi hänen suhteensa. Niinpä hän jättää tämän kerran vastaamatta miehen huutoihin. Aamulla hän löytää miehensä kuolleena nojatuolista. Siitä alkaa uusi aika. Tytärpuoli Sophie muuttaa Karenin luo ja Karen alkaa jutella menneistä seurakunnan papin Williamin kanssa.

Karen rakastuu Williamiin ja siitähän alkaa yhdenlainen sotkuinen vyyhti. Sophien kanssakin välit välillä takkuavat ja tytärpuoli aiheuttaa huolta.

Kirja on hyvä muuten, paitsi loppu oli plääh. 

Tykkään Boydin tyylistä ja aion lukea vastakin hänen kirjojaan, jos niitä suomennetaan.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mifongin perintö

13-vuotias serkkuni vinkkas mulle tästä kirjasta ja kirjasarjasta. Niinpä kirjastossa tutkin J.S.Meresmaan kirjoja ja just tää Mifongin perintö vaikutti kiinnostavalta.


Tää oli kyllä erittäin positiivinen yllätys mulle! Hitto, tosi hyvä kirja. Ja vielä suomalaista fantasiaa!

"Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan."

Tuo lainaus on Rising Shadow- sivustolta. Tässä kirjassa juonen käänteitä ja henkilöitä on niinku Valtaistuinpelissä niin etten osannut rueta kertomaan mitään omin sanoin. Sen osaan kertoa, että loistava kirja! Tämäkin kirja yllätti mua juonenkäänteillään. Arvaatte varmaan, että aion lukea jatko-osat ja Meresmaalta muutkin kirjat?!

Mua ärsyttää vähän se, että sitä tahtoo jostain kumman syystä olla jotenkin ennakkoluuloinen suomalaista fantasiaa (ja muutakin kirjallisuutta) kohtaan. Miksi ihmeessä?? Oon lukenut suomalaista fantasiaa ja tykännyt siitä ja silti oon ennakkoluuloinen. Pöh ja puh tommosille luuloille! Tässä taas nähtiin, ettei ennakkoluulot kerro totuutta.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Sisarten kesken

Hyvin pitkästä aikaa luin Cathy Kellyä. Sisarten kesken oli hyvä kirja.


Tässä kirjassa päähenkilöinä ovat siskokset Cassie ja Coco. Heidät on kasvattanu heidän isoäitinsä Pearl, koska heidän äitinsä jätti heidät, kun he olivat pieniä. Kirjassa tämä äidin lähteminen on pääjuoni ja mitä siitä on seurannut Cassien ja Cocon elämään jne. Myös tämän kamalan äidin elämä on yksi kirjan juonista.

Tykkäsin tosi paljon tästä! Kirja on raskaasta aiheesta huolimatta ihanan kevyttä luettavaa. Välillä naurattaa ja välillä itkettää. Just sopiva kirja, kun haluaa saada aivot narikkaan ja vaan nauttia. Ja just tällaista odotin Kellyn kirjalta, kun lainasin tän ja sitä myös sain. 

torstai 9. marraskuuta 2017

Karou, savun tytär

Laini Taylorin Karou- kirjan nappasin kirjaston hyllystä ihan sattumalta. Että mikäs tää on? Vaikutti mielenkiintoiselta, joten lainasin.


Karou on 17-vuotias taidetta opiskeleva tyttö, joka on aika erikoinen tapaus ja joka ei tiedä taustastaan mitään. Hänen elämäänsä kuulu outo hirviöperhe, josta taas ihmiset eivät tiedä mitään. Karou auttaa ottoisäänsä Brimstonea tekemään outoja keikkoja ympäri maailmaa portaalien kautta. Yhdellä tällaisella reissulla hän kohtaa enkelin, Akivan, joka yrittää tappaa hänet. Jotain tapahtuu ja he rakastuvat toisiinsa. Sitten kaikki on yhtä mylläkkää ja Karou yrittää epätoivoisesti ottaa selvää siitä kuka on.

Tää kirja oli kyllä mielenkiintoinen! Juoni on hyvä ja odottamaton. Esimerkiksi Karoun taustaa en olisi osannut edes kuvitella kiemuroineen. Tykkään, että minutkin yllätetään! Ja hei, tälle on ainakin yksi suomennettu jatko-osa...