perjantai 2. helmikuuta 2018

Puhelintyttömurhat

Lainasinpa huvikseni Nora Robertsin tuotannon alkupäästä kirjan, Puhelintyttömurhat. Ei ois ehkä kannattanut.


Oon lukenut tämän kirjan joskus alle 20-vuotiaana. Tykkäsin Robertsin kirjoista ja niinpä oonkin lukenut ne kaikki, paitsi en ihan uusimpia. Toki tämäkin kirja on aikansa tuotos. Kieli tuntuu niin tönköltä ja juoni yhtä tönköltä. Mietin lukiessani, että miten oon voinu tykätä tästä.

Kathleen on opettaja, kiltti ja kunnollinen sellainen. Iltaisin hän on jotain ihan muuta, puhelintyttö, hunajaääninen Desiree. Kathleenin sisko Grace, menestynyt kirjailija, tulee lomalle siskonsa luo. Heidän tietämättään, Desireetä salakuunnellaan ja pian alkaakin tapahtua, kun puhelintyttöjä murhataan. Grace joutuu keskelle murhatutkimuksia, kun hänen siskonsa tapetaan.

Huokaus vaan. Taidan jättää Robertsin kirjat lukulistani ulkopuolelle. Ei kestä lukea näitä enää uudelleen. Haluan pitää kiinni hyvistä muistoistani kirjojen parissa.

tiistai 30. tammikuuta 2018

The Little Prince

Luin Antoine de Saint-Exuperyn Pikku prinssin englanniksi, enkä osaa sanoa, että oliko se hyvä vai huono asia. Jäi sellainen olo, että kielen takia en ihan kaikkea ymmärtänyt. Jotain jäi ehkä pois kielimuurin takia.




Kirjasta en osaa edes sanoa mitään. Se jäi vaimeasti kaikumaan mielen reunamille. Siellä se kaikuu ja soi. Pikku prinssin hahmo. Haaksirikkoutunut lentäjä. Ne viisaat ajatukset, joita ei ihan tajunnut, mutta jotka silti jättivät jäljen. 

Luulen, että luen tämän vielä suomeksi jonain päivänä. Jotain niin vaikuttavaa tässä kirjassa on.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Mieleen jääneet luetut 2017

Mitkä kirjat oon jääneet mieleen viime vuodelta? 



Marko Annalan Värityskirja jäi mieleen, koska kirjan kieli on niin kaunista.



Hirviön kutsu jäi mieleen, koska kertomus on niin hieno ja koska itsekin olen surun keskellä samasta syystä.



Marco Vichin Komisario Bordelli- kirjat teki vaikutuksen tyylillään ja tunnelmallaan.



J.S.Meresmaan Mifongin perintö jäi mieleen, koska se on vaan niin hyvä.



Erika Vikin esikoiskirja jäi myös mieleen, koska sekin hyvä.


Nämä kirjat jäi mieleen viime vuodelta. Nyt siirryn sohvalle katsomaan U20- mm- jääkiekkoa. Peli just alkoi.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Tappava salaisuus

Jes! Tess Gerritseniltä tullut uusi kirja! Semmoset aatokset mulla oli, kun tartuin Tappavaan salaisuuteen. Varsinkin, ku se edellinen kirja oli niin vaikuttava.



Tämä kirja kuuluu Rizzoli&Isles- sarjaan. Jane ja Maura saavat tutkittavakseen nuoren naisen murhan. Naiselta on kaivettu silmät päästä. Jonkin ajan kuluttua löytyy murhattuna myös nuori mies, jonka rintaan on ammuttu nuolia. Miten he liittyvät toisiinsa? Taustalla kertoo myös minä-kertoja tapahtumia omasta näkökulmastaan.

Kirja oli hyvä! Juoni mielenkiintoinen pyhimyksineen. Gerritsen on myös näitä kirjailijoita, jotka eivät koskaan petä mua.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Merenneito

Camilla Läckberg se ei koskaan petä! Nyt luettuna sarjan seuraava osa Merenneito.


Erica Falck ja Patrik Hedström ovat melkoisessa pyörityksessä. Erica odottaa kaksosia ja Patrikilla on töissä kiirettä. Samaan aikaan Erican suojatti julkaisee ensimmäisen kirjansa ja selviää, että hän on saanut jo yli vuoden ajan uhkaavia kirjeitä. Juonen kuviot tiivistyvät ja selviää, että kirjeet liittyvät kadonneeseen mieheen. Ja että kaksi muutakin miestä on saanut samanlaisia kirjeitä. Miten he kaikki liittyvät toisiinsa?

Läckberg on mulle takuuvarma viihdyttäjä. Ja voi millasia koukuttajia hän jättää aina kirjan viimeisille sivuille. On pakko hommata se seuraava kirja aina käsiinsä, jotta tietää, miten kävi. Yhtäaikaa ärsyttävää ja kivaa! 

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Uinuvat jättiläiset

Sylvain Neuvelin Uinuvat jättiläiset on kirja, johon tartuin yhtä aikaa epäluuloisena ja kiinnostuneena.


Ja kuinkas kävikään kirjan parissa? No, minähän upposin kirjaan. Tykkäsin ihan hirmuisesti siitä, että kirja on haastattelumuodossa. Se on erilaista ja myöskin vie eteenpäin tehokkaasti kirjan juonta.

Sitten se juoni. Tutkija Rose Franklin on lapsena tippunu maan läpi ison valoa hohtavan käden päälle. Aikuisena hän pääsee tutkimaan, että mikä se käsi on ja tutkimusryhmä myös löytää käteen kuuluvan muun vartalon. Juoni etenee sen myötä, kun tutkimukset ihmeellisen jättiläisen suhteen etenee.

Luen tämän kirjan scifi- genreen, koska käsi vartaloineen on ulkoavaruudesta. Kirja on ihan hiton mielenkiintoinen ja suosittelen kyllä lukemaan. Kivaa on se, että tää kirja on Themis-kansiot nimisen trilogian eka osa, joten jatkoakin pääsee lukemaan.

Ei-ahdistavaa joulua itse kullekin! 

Ps: Täältä voi lukea ajatukseni joulusta ja sen ahdistavuudesta.

torstai 21. joulukuuta 2017

Hän sanoi nimekseen Aleia

Lisää upeaa suomalaista fantasiaa. Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia teki myöskin muhun vaikutuksen. Kirja on ensimmäinen osa Kaksoisauringot- trilogiaan.


Kirjan päähenkilöinä ovat muistinsa menettänyt Aleia ja seleesi- tutkija Corildon. Corildon tutkii muuttuneita tuulia pohjoisessa, kun hänen luokseen tupsahtaa tyttö, joka on menettänyt muistinsa, mutta joka yllättäin pystyy aistimaan samoja asioita kuin seleesit, minkä pitäisi olla mahdotonta ihmisille. Siitä lähtee kirjan juoni liikkeelle. Corildon päättää lähtä viemään Aleiaa kotimaahansa Seleesiaan tutkittavaksi ja luonnollisesti se ei olekaan ihan niin yksinkertaista vaan matkassa on erinäisiä mutkia.

Luin tämän kirjan kahdessa erässä, koska väliin tuli pieni kausi, etten saanut luettua mitään. Kirja on hyvä ja juoni puoleensa vetävä. Kun sain taas jatkettua lukemista, upposin juonen kiemuroihin ihan täysillä. Ihanaa, että löysin lisää hyvää suomalaista fantasiaa!